Paavi Franciscus: Belgia on sillanrakentaja kansojen ja kulttuurien v?lille
Juho Sankamo
Toisen maailmansodan jälkeen Belgiasta muodostui alue, jonne rakennettiin keskeisiä Euroopan unionin instituutioita. Belgian sijainti saksalaisten ja latinalaisten maailmojen välillä, Saksan ja Ranskan välissä, muokkasi Belgian roolia sovittelijaksi, opetti paavi. Toisessa maailmansodassa juuri Saksan ja Ranskan kansallismieliset ideaalit olivat olleet voimakkaimmin toisiaan vastaan.
Belgiaa voidaan kuvata, näin paavi Franciscus totesi, siltana Manner-Euroopan ja Brittein saarten välillä, germaanisten ja ranskaa puhuvien alueiden välillä, Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä. Paavi korosti, että sillanrakentajana Belgia edistää eri kulttuurien, kieliryhmien, kansojen ja uskontojen välistä vuoropuhelua, ajatuksen vaihtoa ja keskinäistä kanssakäymistä.
Eurooppa: Investoi tulevaisuuteen avautumalla elämälle ja toivolle
Belgian historia sillanrakentajana kutsuu koko Eurooppaa, näin paavi Franciscus julisti, palaamaan polulleen, löytämään uudelleen aidon identiteettinsä, ja investoimaan taas kerran tulevaisuuteen, siten että se avautuu elämälle ja toivolle, ja näin voittaa demografisen talven ja sodan kauheudet.
Paavi Franciscus huomautti, että sodan kauheudet ja demografinen talvi (matala syntyvyys) ovat niitä suuronnettomuuksia, joita kohtaamme nyt. Paavi varoitti, että näkemämme sodan painajainen voi vielä muuttua maailmansodaksi. Demografiseen talveen viitaten paavi totesi, että “meidän täytyy olla pragmaattisia ja saada enemmän lapsia!”
Kirkon pedofiliskandaalit - kirkko on pyhä, mutta sillä on syntisiä jäseniä
Paavi Franciscus otti puheessaan esille katolisen kirkon sisällä tapahtuneet lasten hyväksikäyttötapaukset. Paavi huomautti, että kirkko toteuttaa missiotaan, usein suurella antaumuksella ja rakkaudella, mutta toisinaan, surullista kyllä, kuulemme todistuksia jostain aivan muusta. Paavi viittasi pedofilitapauksiin, jotka myös paikalla ollut Belgian kuningas ja pääministeri mainitsivat puheissaan. Paavi vakuutti, että kirkko pyrkii taistelemaan lasten hyväksikäyttöä vastaan kaikkialla maailmassa.
“Veljet ja siskot, tämä on häpeällistä!”, paavi huudahti, ja vertasi lasten hyväksikäyttöä Herodes Suuren toteuttamaan lastensurmaan Betlehemissä. Me ajattelemme noita pyhiä ja viattomia lapsia, ja sanomme:
“Voi mikä tragedia, mitä kuningas Herodes tekikään! Mutta tänä päivänä meillä on tämä rikos kirkossa. Kirkon on tunnettava häpeää, pyydettävä anteeksi ja yritettävä ratkaista tämä tilanne kristillisellä nöyryydellä sekä ottamalla käyttöön kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, ettei se toistuisi. Joku saattaisi sanoa minulle: "Teidän pyhyytenne, tilastojen mukaan suurin osa hyväksikäyttötapauksista tapahtuu perheissä, naapurustossa, urheilumaailmassa tai kouluissa." Silti yksikin tapaus riittää, että tunnemme häpeää! Kirkossa meidän on pyydettävä anteeksi tätä; muut voivat pyytää anteeksi omaa osuuttaan. Tämä on meidän häpeämme ja nöyryytyksemme.”
Paavin messun saarnassa: Älkää peitelkö hyväksikäyttötapauksia!
Sunnuntaina 29.9. paavi Franciscus vietti messua Brysselissä, Kuningas Baudouin -stadionilla. Paavi viittasi päivän evankeliumitekstiin, jossa Jeesus sanoo näin: “Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa.” (Mark. 9:42.) Saarnassaan paavi otti vahvasti kantaa katolisen kirkon pedofiliatapauksiin, joita on ollut Belgiassa.
Paavi pohti, mitä tapahtuu näille vähäisimmille, pienimmille, jotka johdatetaan lankeemukseen. Heitä on haavoitettu, kaltoin kohdeltu ja hyväksikäytetty niiden ihmisten toimesta joiden olisi pitänyt huolehtia heistä.
Paavi toisti voimakkaasti, että kirkossa on tilaa “kaikille, kaikille, kaikille”, mutta “kaikki me joudumme tuomituksi.” Paavi jatkoi todeten, että “ei ole sijaa hyväksikäytölle. Ei ole sijaa hyväksikäytön peittelylle. Minä vetoan kaikkiin: älkää peitelkö hyväksikäyttöä! Minä vetoan piispoihin: Älkää peitelkö hyväksikäyttöä!”
Paavi Franciscus korosti, että hyväksikäyttäjät joutuvat vastaamaan teoistaan heidän asemastaan riippumatta, olivatpa he maallikoita, pappeja tai piispoja.
