Paavin Angelus: Marttyyrien veri kantaa hedelm??
Juho Sankamo
Stefanuksen marttyyrikuolema vaikutti Sauliin
Angelus-puheensa alussa paavi Franciscus vertasi toisiinsa Stefanusta ja Saul Tarsoalaista. Saul oli fanaattinen fariseus, joka vihasi seurakuntaa. Diakoni Stefanus taas järjesti seurakunnan köyhille avustuksia. (Ap. t. 6:3.) Hän myös todisti Herrastaan vakuuttavasti. Paavi huomautti, että vaikka nämä miehet näyttävätkin kovin erilaisilta, heillä on silti yhteys toisiinsa. Nimittäin, vaikka Saul ei sitä silloin ymmärtänyt, Stefanoksen todistuksen kautta Herra valmisti hänen sydäntään kääntymykseen. Saulista tulisi apostoli Paavali.
Paavi Franciscus huomautti, että Stefanoksen “palvelus, hänen rukouksensa, hänen julistamansa usko, hänen rohkeutensa, ja erityisesti hänen anteeksiantonsa jopa kuolemaan asti, eivät ole turhia.”
Marttyyri kylvää uskon siemenen vainoajiensa rintaan
Paavi Franciscus muistutti, että tänäänkin kristittyjä vainotaan heidän uskonsa vuoksi. Paavi viittasi vanhaan sanontaan: “marttyyrien veri on kristittyjen siemen.” Vaikka näyttääkin siltä, että marttyyrin kuolema ei johda mihinkään, niin silti, hänen uhrinsa kylvää salaisella tavalla siemenen hänen vainoajiensa rintaan.
Vaikka ajoittain näyttääkin siltä, että marttyyrien kuolemalla ei ole merkitystä, niin kuitenkin, Jumala tekee ihmeitä heidän todistuksensa kautta.
Angelus-puheensa lopussa paavi kehotti kuulijoitaan kysymään itseltään: rukoilenko minä niiden puolesta, jotka kärsivät ja kuolevat uskonsa vuoksi? Yritänkö minä todistaa evankeliumista jatkuvasti, armollisesti ja vakuuttavasti? “Uskonko minä, että hyvyyden siemen tulee kantamaan hedelmää, vaikka minä en nyt näekään sen välittömiä tuloksia?”